perjantai 12. kesäkuuta 2015

Kevätjuhlat ja ansaittu kesäloma

Kiitos onnistuneista kevätjuhlista esiintyjille, juhlavieraille ja järjestäjille!


Rentoa kesälomaoleilua kaikille!

torstai 30. huhtikuuta 2015

Sadepäivien ratoksi 7. luokalta

7. luokka laati eurytmiatunnilla muutamassa hetkessä yhteisvoimin seuraavan runon sadepäivää piristämään:




Pilvestä pisarat pakenevat.
Suuri sumu
soittaa sinisessä säässä.
Pieni pisara putoaa painavana.
Sade,
sanaton solina sen
sisältää suuren salaisuuden.

Rohkea, rohkeampi, rohkein

Elias-koulussa vietettiin alaluokkien Mikael-juhlaa lokakuussa ja yläluokkien Mikael-tempaus oli samalla viikolla. Mikael-tarina kertoo rohkeudesta. Mikael surmaa lohikäärmeen, joka uhkaa syödä prinsessan.


Toisen luokan Mikael-esitys on vieläkin elävästi mielessä. Opettajainkokouksessa sitä kiiteltiin kilpaa. Koko luokka onnistui tavoittamaan Mikael-tarinan ytimen hienosti. Jokainen tiesi, mitä tehdä, kaikki eläytyivät osaansa ja esitys sujui upeasti. Rohkeaa!


Jokainen, joka on esiintynyt suurelle yleisölle, tietää, että se vaatii paljon rohkeutta. Entäs, jos jotain menee pieleen? Entäs, jos en muistakaan, mihin piti mennä? Kun olin itse toisella luokalla ja meillä oli Mikael-esitys, tuli lohikäärme sisään ja unohti murista. Onneksi joku luokkatoveri auttoi lohikäärmettä kuiskaamalla niin, että koko sali kuuli: "Hanne, murise! Hanne, murise!" Olimme kuitenkin esiintyneet yhdessä ja onnistuneet voittamaan pelkomme. Pian tuo murisemisen unohtaminenkin tuntui ikäänkuin kuuluneen meidän esitykseen. Meidän lohikäärmeemme oli kiltimpi ja olimme siitä kaikki salaa hieman ylpeitäkin.


Toivottavasti Elias-koulun toinen luokkakin huomasi, kuinka hienosti he puhalsivat yhteen hiileen ja saivat aikaan ikimuistoisen esityksen!



Yläluokkien Mikael-tempaus vaati myös rohkeutta, ehkä hieman toisella tavalla. Tempauksessa vaadittiin henkilökohtaistakin panosta. Päivän aikana piti osallistua monenlaisiin tempauksiin: halata vastaantulijoita, kalastaa omenoita vedestä, jutella hieman vieraammillekin... Kiitos kuuluu oppilaskunnalle!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Yksi lensi yli käenpesän

Jokin aika sitten ihmettelin eräässä kokouksessa, kun muuan steinerkoulun edustaja ihaili jonkin peruskoulun opetusta. Ei siinä mitään, että huomaa muiden onnistumisia. Kiva, että muuallakin onnistutaan. Ihmetys kohdistuukin siihen, ettei hän ollut huomannut aivan vastaavaa omassa steinerkoulussaan (kyseessä ei ollut eliaskoululainen). Onko niin, ettemme huomaa ja muista arvostaa omia saavutuksiamme tarpeeksi, kun kaikki aika menee muiden kadehtimiseen? Itse olen ainakin joka päivä äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan olla näin monipuolisessa koulussa.

Hienoa on mielestäni myös se, että toiminta on niin mutkatonta. Kenenkään ei tarvitse esittää mitään, jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, halutaan oppia uutta, uskalletaan sanoa asioita ääneen, ei säikähdetä erehdyksistä ja mennään eteenpäin rohkeasti.

Elämme muutoksen aikoja. Lukioluvat ovat menossa uusiksi, valtiovalta lisää ohjausta kouluissa, opetussuunnitelmia uudistetaan ja sähköistetään. Kaikki asiat ovat muutoksessa, eikä kellään tunnu olevan tietoa, mikä loppujen lopuksi on tavoite tässä kaikessa. Säästöt ja säästöt. Opetuksen pitää olla nykypäivänä kannattavaa bisnestä. Valtiovalta panostaa kouluihin rahaa (input) ja koulujen pitää tuottaa osaavia kansalaisia valtiolle (output). Ennen vanhaan tilanne oli aivan päinvastainen, koulun tehtävänä oli antaa opetusta ja elämyksiä oppilaalle, oppilaan elämää varten.
Oppilas oli se, joka hyötyi, ei valtio.

Steinerkoulussa vanhat arvot ovat onneksi vilä kunniassa. Kouluaikana tutustutaan kaikkiin elämänalueisiin mahdollisimman käytännönläheisesti. Näytelmiä, juhlia, ongelmia ratkaistavaksi, vaikuttamista omaan ympäristöön ja elämään, tiedon hakemista ja omaksumista, ystävyyssuhteita, kokeiluja, onnistumisia ja haasteita...

Arkityöskentelyn lomassa näytelmät ja juhlat pysäyttävät ja antavat taas uskoa työskentelyyn. Yksi lensi yli käenpesän -näytelmä, jonka 8. luokka hiljattain esitti, sekä perjantainen Mikael-juhla tekivät tästäkin syksystä ainutlaatuisen.

Oppilaat osoittivat jälleen kerran taitojaan, osaamistaan sekä keskittymiskykyä ja kykyä työskennellä yhdessä! Ei voi muuta kuin kiittää esiintyjiä ja syvästi kumartaa heidän osaamiselleen!

Jos nykyaikana joku  onnistuu lentämään käenpesän yli, taitaa yksi ainakin olla steinerkoulu. Mahdottomasta tulee mahdollista, kun tekee rohkeasti oikeita asioita, luottaa siihen, että pärjää olemalla oma itsensä, tekee parhaansa ja on vapaa valitsemaan oman tiensä.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Wiechert

Viikonloppuna olen ollut kuuntelemassa Christof Wiechertiä Helsingin Rudolf Steiner -koululla. Aiheena on terveen kouluorganisaation kehittäminen. Mikä on steinerkoulun tehtävä nyky-yhteiskunnassa? Mitä tarkoittaa yhteisöllisyys? Upea luento ja Wiechert sai kaiken kuulostamaan yksinkertaiselta.

Steinerkoulussa pitää olla rohkea. Jos huomaa epäkohtia, niihin pitää puuttua asiallisesti ja jämäkästi. Tämä on yhteisöllisyyttä. Puututtava on, vaikka haluaisi olla lojaali tai ajatella, ettei tämä nyt niin vaarallista ole. Puhu asiasta suoraan kyseiselle henkilölle, ota asia esille vanhempainillassa tai opettajainkokouksessa.  Ratkaisuja asialle voi selvitellä yhdessä ideoiden. Usein voidaan löytää aivan uusiakin menettelytapoja ja malleja, luoda jotain uutta.

Toinen aivan yhtä tärkeä, ellei tärkeämpikin asia on itsekasvatus. Katso ensin, mitä voit itse tehdä asialle, ennenkuin alat osoitella muita. Tunnekuohut ja räyhääminen eivät kuulu sellaisen ihmisen repertuaariin, joka pyrkii kehittämään itseään.  Tapa, jolla ihminen asiat esittää, on riippuvainen temperamentista. Toiset vain ovat luonnostaan koleerisempia ja vauhdikkaampia, toiset pohtivampia ja tasaisempia. Tämä täytyy yhteisössä hyväksyä ja ottaa vastaan rikkautena.

Kolmas tärkeä asia on olla osallisena koulun arjessa. Jokaisella on oma tehtäväalueensa kouluyhteisössä, mutta vastuullinen toiminta toteutuu vasta silloin, kun osallistuu toimintaan kokonaisuutena, on kiinnostunut asioista oman vastuualueensa ulkopuolellakin.

lauantai 30. elokuuta 2014

Tulossa -Inom kort

Elias-koulussa on "drive päällä". Opettajat ja koko henkilöstö suunnittelevat kaikkea mielenkiintoista ja kivaa. Ja kunhan oppilaskunnat ovat järjestäytyneet, tulevat oppilaatkin mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan: Portfoliotyöskentelyn syventäminen ja laajentaminen alaluokille, kulttuuripäivä, luokanopettajien ja aineopettajien välisen yhteistyön tiivistäminen, tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käytön tehostaminen, opetussuunnitelmien ja lukiolupien uusiminen - ihan vain tärkeimmät mainitakseni.

Portfoliotyö on aloitettu toden teolla kuudennessa luokassa puuopin jaksolla. Oppilaat tekivät omannäköisen tutkimustyönsä puista, asettivat itselleen tavoitteen projektille ja arvioivat projektin tulokset itsenäisesti. Kuka kirjoitti runoja, kuka keräsi lehtinäytteitä, kuka otti valokuvia ja kuka teki tieteellisemmän tutkielman. Tulokset olivat hienoja! "Voisimmeko tehdä kaikki jaksot portfoliotyönä?" Oppimista oli tapahtunut miltei huomaamatta ja ainakin minun korviini kuulosti siltä, että tuo oppi ei ihan heti unohtuisikaan. Täytyy vielä päästä tutustumaan portfolioihin tarkemmin, niin mielenkiintoisilta ne vaikuttivat. Kuvaavaa steinerkoululaisille oli mielestäni myös se, että tällaisen täysin uuden työtavan omaksuminen ei ollut edes vaikeaa. Kaikki tarttuivat työhön innoissaan ja tuloksia alkoi heti näkyä. Jokainen pystyi luoviin ratkaisuihin, kukaan ei hutiloinut, mielikuvitusta riitti ja tutkimusta tehtiin syvällisesti oivaltaen. Näillä kyvyillä pääsee elämässä pitkälle ja juuri siihen suuntaan kuin itse haluaa.

Eräs opettajien ryhmä on suunnitellut meille viikolle 44 kulttuuriviikon, jonka aikana tulee tutuksi kaikkien koulussamme olevien kulttuurien edustajien oman maan erityispiirteet. Kulttuuriviikkoon osallistuvat kaikki jollain tavalla. Keittiössä on tarjolla uusia makuja, luokissa vierailee värikkäästi ja eksoottisesti pukeutuneita henkilöitä, luvassa on uudenlaisia leikkejä ja pelejä ja oppitunteja, "maailma tulee kylään". Yllätyksiäkin taitaa löytyä. Taidanpa itsekin siirtyä käyttämään jotain toista kieltä, vi får se hur det blir -inom kort...

Luokan- ja aineopettajat tapaavat päivittäin, mutta aikaa yhteiselle suunnittelulle ja kuulumisten vaihtamiselle kunkin luokan asioissa on ollut turhan vähän. Nyt etsimme opettajainkokouksista ja päivien lomasta aikaa istua alas ja keksustella yhteisistä asioista. Tavoitteena on yhtenäistää ja selkiyttää käytäntöjä, lisätä yhteistä tietoisuutta. Pedagoginen kehittäminen vaatii aikaa ja yhteistä forumia. Ensimmäiset pohdinnat ovat jo tuottaneet mielenkiintoisia oivalluksia ja toimivia kehittämisideoita käytännön työn sujumista helpottamaan.

Opiskelijoilla luokilla 9-13 on eliaskoulu.fi sähköpostit, kuten henkilöstölläkin. Driven ja Moodlen käyttökokeilut on aloitettu. Muutaman vuoden päästä, kun ylioppilaskirjoitukset ovat sähköisiä, hallitsevat meidän opiskelijamme kaikki mahdolliset sähköiset työkalut, joita siellä voi eteen tulla. Moodle-ympäristö on käytössä myös korkeakouluissa, joten siinä vaiheessa ei kellään pitäisi olla enää mitään uutta Moodle-rintamalla. Onhan tuota oppimisympäristöä käytetty monella tavalla harjoitellen jo kouluaikana! Tässäkin steinerkoululaiset näyttivät ylivertaisuutensa. Ennakkoluulottomasti kokeilemaan uutta tapaa opiskella, tutkien ja avoimesti kysyen, jos oli kysyttävää, kaveria auttaen, asiallisesti, hermostumatta ja innokkaana oppimaan uutta. Ei voi muuta kuin ihailla meidän opiskelijoitamme! Ja uskokaa, että tiedän, mistä puhun, sillä olen ajanut sisään uusia sähköisiä työkaluja myös muissa kouluissa. Missään homma ei ole sujunut näin jouhevasti kuin Elias-koulussa.

Lukuvuodesta on siis tulossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja olemme vasta pääsemässä vauhtiin! Isojakin uudistuksia, kuten lukiouudistusta ja opetussuunnitelmien muutoksia sekä luokilla 1-9 että lukiossa on jo alettu ennakoida. Lisää haastetta työskentelyyn antaa melkoisen tiukka aikataulu sekä se, etteivät suuntaviivat ole täysin selvillä vielä valtiovallan taholta. Mielenkiintoista suunnitella, kun suunnittelun reunaehdotkin vielä tuppaavat muuttumaan. Mutta steinerkouluissa on onneksi pitkät perinteet , eikä pedagoginen peruskivi  mihinkään muutu maailman tuulissa. Sääliksi käy niitä koulumuotoja, joilla pedagogiikka ei perustu samalla tavoin pysyvään ihmiskuvaan ja oppimisen lainalaisuuksiin kuten steinerkoulussa. Heillä menee joka uudistuksessa miltei kaikki uusiksi. Me voimme ottaa uudet toimintatavat avoimesti kiinnostuneina vastaan, koska kokonaisuus ja toimintamme perusasiat eivät muutu mihinkään. Emme joudu joka muutoksessa rakentamaan kaikkea alusta asti uudelleen, teemme vain remonttia niiltä osin kuin on remontoitavaa. On hienoa saada työskennellä steinerkoulussa!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Uutuudenviehätystä

Uusi lukuvuosi, uusia ihmisiä, uusia menetelmiä ja suunnitelmia, uutuuksia luokkahuoneissa ja uutta energiaa upean kesän jälkeen!

Lukuvuoden 2014-2015 painopistealueena on Elias-koulussa pedagoginen kehittäminen. Kehittämistyöryhmät on jo keväällä jaettu ja tulevan viikon suunnitteluseminaarissa valitaan tarkemmat sisällöt. Pian uusitaan sekä perusasteen että lukion opetussuunnitelmat, joten oman koulun pedagogiset  vahvuudet ja linjaukset on hyvä hioa kristallinkirkkaiksi. Pari aikaisempaa vuotta onkin mennyt selkeiden raamien ja työtapojen kehittämisessä. Nyt tiedämme, mitä haluamme.

Odotan alkavaa lukuvuotta todella innoissani! Olemme saaneet kehittämisavustuksiakin liikunnan opetuksen kehittämiseen sekä Dornachiin, Sveitsiin suuntautuvaa seminaarimatkaa varten. Näin on hieman tavallista enemmän taloudellisiakin resursseja kehittämistyöhön.
Tulevina vuosina onkin sitten odotettavissa tiukempaa budjettikuria, kun koulun saamien valtionavustusten rahoitusperusteet muuttuvat, lukioluvat uusitaan ja uudet opetussuunnitelmat ja tuntijaot muuttavat käytäntöjä. Näihinkin muutoksiin olemme onneksi alkaneet jo hyvissä ajoin varautua.

Kun vielä Elias-koulun oppilasmäärä on rajussa kasvussa (monet luokat ovat jo aivan täynnä), voi tuleviin muutoksiin suhtautua rauhallisesti. Kun tietää, mitä ollaan tekemässä ja "laittaa parasta pöytään" sekä kehittää yhdessä toimintatapoja, ei voi epäonnistua. Koko ajan on tullut sekä oppilailta että vanhemmilta hyvää palautetta toiminnastamme.

Käytännön järjestelyiden täytyy myös toimia sujuvasti: Uudet sähköpostiosoitteet ovat nyt toiminnassa. Osoitteena henkilökunnalla on etunimi.sukunimi@eliaskoulu.fi. Koulun uutta logoa ollaan lanseeraamassa toivon mukaan mahdollisimman pian, lukiossa otetaan käyttöön sähköinen oppimisalusta Moodle, kansainväliseen toimintaan yritetään saada lisäpotkua mm. pienille oppilaille suunnatulla japanin kerholla, purjehdus alkaa vakiintua koulun ohjelmistoon jo ensimmäisestä luokasta lähtien...  Tähän kun vielä lisätään tutut toimivat systeemit, hyvä luokkahenki, läheiset suhteet opettajien ja oppilaiden sekä huoltajien kanssa, tasokas opetus ja upeat tapahtumat sekä juhlat, on jälleen yksi upea lukuvuosi edessä.

Tiistaina 5.8. Klo 12 alkaen pidämme talkoot ja yritämme saada nurkkia kuntoon vielä ennen koulun alkua. Tervetuloa kantamaan ja siirtelemään kalusteita!

Energistä lukuvuoden alkua kaikille!